Nyt on hiljaista. Jopa talon omat äänet kuuluvat. Pakkasen napsahdukset, maalämpöpumpun hurahdus, kello toisesta päästä taloa. Koiran askeleet yläkerrasta, kun kiertää huoneet, haistelee tutut hajut ja palaa huokaisten viereeni omalle matolleen.
Olen välitilassa. Matkalla läheisten jättämästä hyvästä olosta ja ikävän karheudesta tyhjän tilan kautta arkeeni. Vielä haluaisin sorinan keskeltä juoksujalkaa pelastaa ylilämpenevät graavit kalat, kiikuttaa uuden kattauksen glögiä ja piparia, istua keittiössä astioita kuivailemassa ja pohtimassa milloin asuntomarkkinoita, tulevaisuuden suunnitelmia, matkareittejä, milloin kolotuksia tai niiden puutetta. Olla läsnä ja lähellä heitä, joita rakastan.
Kylmän pikakahvimukin vieressä tuikkii kynttilä ja enkeli. Sitä minä tarvitsen. Juuri nyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti