Nöyrä.
Mutta ei tahdoton.
Täynnä luottamusta.
Täynnä varmuutta
omaan olemassa oloon,
tehtävään,
tarkoitukseen.
Kokemukset olivat
tarkoituksellisia.
Ne ravitsivat.
Ne rajoittivat.
Ne puhdistivat.
Ne jalostivat
helmeksi maailmaan.
Näinhän se pakkastalvi taas tuli. Joskus se on puoli metriä yhdellä kertaa lunta. Toisinaan se oikea talvi on viikkojen pakkasia. Yhtä kaikki, elämä rajoittuu ja puristuu pienemmiksi osiksi. Mietitään, milloin on järkevämpää kulkea matkat topattuna villalla ja untuvalla kuin omalla autolla, milloin järkevintä olla lähtemättä yhtään mihinkään. Näistä pakkasista me tiedämme, että ne ovat ainakin vähempänä muutaman kuukauden päästä. Luonto on varastoinut pakkasessakin uuden siemenet ja kasvu alkaa taas auringon lämmön myötä.
Ihmisen talvessa ratkaisevinta on asenne. Olemme osa kokonaisuutta. Olemme osa ihmettä. Meissäkin kasvaa talven keskellä kevään siemenet.
