Koska viimeksi tunnistit jotain ylimaallista? Annoit elämän ihmeellisyydelle ohjakset oman hallinnan sijaan? Tulit kosketetuksi? Enkelin koskettamaksi elämän rikkaudessa?
Sanoisin, että päivittäin. Usein tai toistuvasti olemme kuitenkin toivottoman kuuroja, sokeita ja varsin mykkiä huomaamaan elämän ihmeellisyyden. Hauska sana tuo toivottoman muuten..siis etteikö olisi toivoa kuulla, toivoa nähdä tai toivoa ilmaista itseään? Kuka tai mikä, sinua tai minua, estää muu kuin oma kapeaksi kahlittu mieli nähdä ilo, toivo ja sydämen valo ihmisten kesken.
Eilen reissun päällä kotimatkalla ajellessa ajattelin piipahtaa kysymässä matkan varrella olevassa hoitokodissa, koska voisin tulla esittelemään heille mm. Sinulle -kirjaa ja Siivellä-kalenteria. Tulin ruoka-aikaan taloon. Karjalaiseen tapaan sain kutsun ruokapöytään. Kutsun aterioimaan sai myös autossa odottava reissukumppani. Niin me kaksi aikaisemmin tuntematonta saimme sydämellisen ja kotoisan vastaanoton ja tunteen että olisimme odotettuja, ei vieraita, vaan talon väen tuttuja.
Tehdäänkö yhtä hyvää? Tässä päivässä ja tässä elämässä? Avoinna enkelin ja sydämen ohjaukselle?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti